umu.sePublications
Change search
CiteExportLink to record
Permanent link

Direct link
Cite
Citation style
  • apa
  • ieee
  • modern-language-association-8th-edition
  • vancouver
  • Other style
More styles
Language
  • de-DE
  • en-GB
  • en-US
  • fi-FI
  • nn-NO
  • nn-NB
  • sv-SE
  • Other locale
More languages
Output format
  • html
  • text
  • asciidoc
  • rtf
Översättning som språk: De andras röster i Eino Leinos dikter (Elmer Diktonius), Väino Linnas Tuntematon sotilas (Nils-Börje Stormbom, Sven-Olof Högnäs), och Kalevala (Lars Huldén, Mats Huldén, Eino Friberg).
Umeå University, Faculty of Arts, Department of language studies.
2014 (Swedish)In: Horisont, ISSN 0439-5530, Vol. 61, no 3, 48-53 p.Article in journal (Refereed) Published
Abstract [en]

The article “Translation as Language” is divided into two parts. In the first I discuss the circumstances why, generally speaking, translation fails; why it succeeds; and what I mean by the premise embedded in the title. In the second, I analyze the translational flow between the Finnish poets Eino Leino and Elmer Diktonius (from Finnish into Swedish); an oral section collected from Väinö Linna's Tuntematon Sotilas and its translation from a Finnish dialect into a Finland-Swedish dialect by N-B Stormbom and Sven-Olof Högnäs; and finally two translations of 'Runo' 32, lines 251-272 in Kalevala, the first by Lars and Mats Huldén (Swedish) and the second by Eino Friberg (English). I discuss aspects of asymmetrical translation which may be the consequences of writer idolatry (the genius and the drunkard) or obsession with illusive and fundamentalist concepts such as the dichotomy of source and target, and the romances of 'faithfulness' and the 'origin.' Translations that maintain an interaction between the voices, that respect their individual Otherness, share, in metaphorical terms, a common language. In my analysis I define features that I call 'similarity in Otherness,' translation as language, in Leino--Diktonius, Linna--Stormbom/Högnäs, and Kalevala--Huldén/Friberg.

Place, publisher, year, edition, pages
Svenska Österbottens litteraturförening, Vasa, 2014. Vol. 61, no 3, 48-53 p.
Keyword [en]
translation, Finland-Swedish literature, Kalevala, Väinö Linna, Elmer Diktonius
National Category
General Literature Studies
Research subject
Literature
Identifiers
URN: urn:nbn:se:umu:diva-93604OAI: oai:DiVA.org:umu-93604DiVA: diva2:750293
Note

Översättning till finska (första delen av artikeln)

Käännös on kieli

Toisten äänet Eino Leinon runoissa (Elmer Diktonius), Väinö Linnan Tuntemattomassa sotilaassa (Nils-Börje Stormbom, Sven-Olof Högnäs) ja Kalevalassa (Lars Huldén, Mats Huldén, Eino Friberg).

Mitä käännös on ja miksi se voi epäonnistua?

Kääntäminen on siirtymistä yhdestä kielestä toiseen, siltojen rakentamista ja vastavuoroisen ymmärryksen luomista yksilöiden, kulttuurien ja valtioiden välille. Se on demokraattinen prosessi, joka hyödyttää ennen kaikea suomen ja ruotsin kaltaisia pieniä kieliä. Mutta asia ei ole niin yksinkertainen. Hyödyn saaja riippuu siitä, kulkeeko suurten ja pienten kielien välinen liikenne molempiin suuntiin vai päätyykö se vain toiselle puolelle siltaa. Ajatus, että kääntämällä ’A’ ’B:ksi’ harjoitettaisiin vastavuoroista sillanrakennusta, voi siten olla vaarallinen harhaluulo. Käännös muodostaa kulttuuripoliittisen ja ideologisen kentän. Kääntäminen on aina poliittista toimintaa, samoin kuin kääntämättä jättäminen.

Käännös voi mennä vikaan. Tämä voi johtua kirjailijan – yleensä miehen – roolin ylikorostamisesta, toisin sanoen kirjailijan näkemisestä jääräpäisenä nerona, juoppona boheemina tai ainutlaatuisena, kaiken arvostelun yläpuolella olevana olentona. Tai sitten tämän paikan ottaa edellisen halveksittu vastakohta, suullinen kertoja. Takertuminen kirjailijaan vaikuttaa käännökseen kielteisesti: teksti/kerronta jää alisteiseksi sen luojan ylistämiselle.

Kysymys voi myös olla mieheyteen ja naiseuteen liittyvistä hierarkioista, jolloin miehinen kieli, ilmaisutapa ja patriarkaalinen ajattelutapa vääristävät kääntämistä. Tässä yhteydessä hyvin tavalliset ’uskollisuuteen’ ja ’luotettavuuteen’ liittyvät käsitteet, sanat ja pohdiskelut ovat syntyneet miehisestä valtaperspektiivistä. Läpikotainen uskollisuus, ’uskollinen käännös’ on fundamentalistin tunnuslause. ’Uskollisuus’ tekee lopun kielestä.

Tähän liittyvä lähes hysteerinen luottamus alkuperäiseen (jota voimme kutsua ’isäksi’) ja sen maallisen, arkipäiväisen kopion (’äpärän’) halveksunta tekee käännöksestä siloiteltua, normatiivista ja mitäänsanomatonta.

Käännöksen kieli ja kuinka se voi onnistua

Kirjallisuushistorialliset tosiasiat auttavat kyseenalaistamaan näitä käsityksiä. A-teksti eli alkuperäinen on jo sekin läpikäynyt muuntumisia. Hamlet oli olemassa eri versioina kauan ennen kuin William Shakespeare ja hänen teatteriryhmänsä viimeistelivät tämän mestariteoksen 1600-luvun alussa. Samanlaisesta suhteesta on kysymys James Joycen Odysseus-romaanin ja Homeroksen klassisen Odysseus-eepoksen välillä. Shakespeare ja Joyce matkivat, ja tämä teki heistä suuria kirjailijoita. ’Kalevalaiset’ laulut olivat olemassa ennen kuin Elias Lönnrot merkitsi ne ylös ja järjesti ne eppiseen runomuotoon. Kalevalan alkio oli kehittynyt vuosisatojen kuluessa.

Alkuperäisiä ei ole olemassa, on vain kopioita. (Myös me olemme toistemme kopioita, ja meidän on syytä olla iloisia siitä.) Tämä merkitsee, että kustantaja, joka esipuheessa kertoo käännöksen olevan ’uskollinen’ alkuperäiselle, sortuu mitäänsanomattomaan kaavamaisuuteen. Tällaisen menettelyn looginen seuraus on kääntäjän näkymättömäksi tekeminen. Viestituojan on syytä pitää turpansa kiinni, verhoutua sarkavaatteisiin, syödä hernekeittoa ja kadota surkean palkkion saatuaan näyttämöltä kuin tarjoilija ravintolapöydän ääreltä. Ne, jotka omistavat kirjallisuuden, eivät halua olla tekemisissä tämän tyypin kanssa. Suurimmalla osalla arvostelijoista ja kustantajista on puutteelliset tiedot kääntämisen tematiikasta, strategiasta ja historiasta. Kääntämisen länsimainen aatehistoria ja teorianmuodostus käsittelevät näitä ongelmia.

Paras käännös löytyy siitä peräkkäisten toisenlaisten versioiden joukosta, jossa edellistä muunnellaan usein epälojaalein, rienaavin, mielikuvituksekkain ottein, kuten Elmer Diktonius muunnelmissaan muutamista Leinon runoista. Diktoniuksen kieli on erilaista mutta puhuu samaa Leinon kieltä. Leino puolestaan on ottanut vauhtia Kalevalasta, joka taas... .Tätä ilmiötä kutsutaan kääntämiseksi metonymian avulla. Se, että A keinottelee itsensä B:n seuraan, tyttö vetää poikaa puoleensa, tyttö valloittaa pojan, voi sellaisessa metaforien maailmassa tarkoittaa samaa kuin että poika tapaa pojan tai että mitään kohtaamista ei synnykään. Kääntämiseen kuulu kaikki tämä, myös tuo kohtaamisen pois jättäminen. Kahdessa käännöksessä voi olla vastavuoroisia symmetrioita ilman pakottamista.

Käännöksen kieli

Kääntäjän ääni on kuultavissa monella tavalla. Joskus se tulkitsee kovaan ääneen aivan ajatellun lukijan vieressä, joskus se on yhtä aktiivinen toisella puolella, lähellä kirjailijaa ja tämän tekstiä. Ensinmainittu strategia vie teosta kotiinpäin, jälkimmäinen ylläpitää sen toisenlaisuutta ja vaatii lukijaa hankkimaan omin päin ulkopuolista tietoa tekstistä.

Kuuliaisesti sopeutuvat toistot eli käännökset lisäävät ’alkuperäiseen’ sen henkiinjäämisestä todistavan leiman. Suomenkielinen Raamattu on siten enemmän suomalainen kuin heprealainen. Kalevala on ajan mittaan leimautunut yhä enemmän suomalaisen nationalismin piiriin, mutta samanaikaisesti ja yhtä voimallisesti siitä on tullut pannationalistinen, yleisnationalistinen teos. Jälkimmäisestä todistaa se, että eepos on käännetty yli kuudellekymmenelle kielelle, mm. swahiliksi ja meänkielelle.

Tätä pirstaleista ja sekavaa maailmaa minä kutsun käännöksen kieleksi. Se on kieli muutetussa merkityksessä, kieli, jolla ei ole kieli-, lause- ja äänneoppia, omaa maata ja merta, mutta jolla on yhteinen rajat ylittävä tematiikka ja ideologia. Siinä suomen-, ruotsin- ja englanninkieliset tekstit yhdistyvät erilaisuuden samanlaisuudessa. Käännöksen kielessä Leino ja Diktonius löysivät toisensa, samoin kuin suomalainen Kalevala, ranskalainen Rolandin laulu ja englantilainen Beowulf. Väinö Linnan Tuntematon sotilas ja Kurt Vonnegutin Slaughterhouse 5 ovat veljeksiä.

Analyysi

Käsittelen Elmer Diktoniuksen käännöstä Eino Leino Helkavirsiin kuuluvan ”Ylermi”-runon kahdesta säkeestä; Nils-Börje Stormbomin käännöstä Väinö Linnan Tuntemattomasta sotilaasta (kiinnittäen erityistä huomiota alaveteliläisen Sven-Olof Högnäsin osuuteen); Lars ja Mats Huldénin, isän ja pojan, sekä amerikkalaisen Eino Fribergin Kalevala-käännöksiä, edellinen ruotsiksi, jälkimmäinen englanniksi.

Raoul J. Granqvist

(Käännös: Pertti Hyttinen, Kokkola)

Available from: 2014-09-28 Created: 2014-09-28 Last updated: 2014-10-16Bibliographically approved

Open Access in DiVA

Translation as Language(1741 kB)172 downloads
File information
File name FULLTEXT01.pdfFile size 1741 kBChecksum SHA-512
dab46f27588f39d4b144343d7dd1679e4e80abe3e5f07b7f2151d8afd3a855bb5740147c9f8a542af81e0e7b356fc643bff020c904e437609de928b9dd989725
Type fulltextMimetype application/pdf

Search in DiVA

By author/editor
Granqvist, Raoul J.
By organisation
Department of language studies
General Literature Studies

Search outside of DiVA

GoogleGoogle Scholar
Total: 172 downloads
The number of downloads is the sum of all downloads of full texts. It may include eg previous versions that are now no longer available

urn-nbn

Altmetric score

urn-nbn
Total: 494 hits
CiteExportLink to record
Permanent link

Direct link
Cite
Citation style
  • apa
  • ieee
  • modern-language-association-8th-edition
  • vancouver
  • Other style
More styles
Language
  • de-DE
  • en-GB
  • en-US
  • fi-FI
  • nn-NO
  • nn-NB
  • sv-SE
  • Other locale
More languages
Output format
  • html
  • text
  • asciidoc
  • rtf